Tositoimiin

Emo päätti heittäytyä häijyksi ja alkaa suojella verhoja kovin ottein. Antonista on ollut tavattoman mukavaa vetää verhot alas emon nukkuessa tai ollessa poissa kotoa, tai muuten estyneenä - esim. vessassa  ollessa - ja verhojen repimisellä on myös haettu huomiota, jos emo on Antonin mielestä keskittynyt liiaksi omiin askareisiinsa. Ongelmaan on kokeiltu leikittämistä ja aktivointia ja ulkoilua ja kieltoja ja huomiotta jättämistä ja jäähyjä kantokopassa. Nyt päätin kokeilla kemiaa.

Suihkin verhot yltä päältä kissakarkotteella ja toivon parasta. Yritin kaikkea muuta, mitä mieleen vain tuli, sillä en yhtään pidä ajatuksesta, että Antonin omassa kodissa käytetään pahanhajuista karkotetta. Verhojen jatkuva uudelleen kiinnittäminen alkoi kuitenkin käydä rasittavaksi - ja myös vaaralliseksi. En tahtonut löytää mistään tarpeeksi korkeaa porrasjakkaraa, joten yltääkseni ripustamaan verhot jouduin kokoamaan lattialle neljä pinoa kirjoja, joiden päälle nostin tuolin, jonka päällä keikuin varpaisillani kurkottelemassa kattoon. (Enkä edes ole aivan hobitti, vaikken pitkä olekaan. Tässä asunnossa on katto tuskallisen korkealla.) Lopulta kävin ostamassa rautakaupasta tikkaat ja apteekista karkotteen. Alku ei ollut kovin lupaava. Anton kävi huolellisesti nuuskimassa verhot selvittääkseen, mikä ihme täällä haisee niin pahalta!  Suihkin karkotetta erityisen paljon niihin kohtiin, joista Anton on verhot tavallisesti repinyt alas - toivottavasti se ei halua sotkea tassujaan. Toivon, että se oppisi muutamassa viikossa jättämään verhot rauhaan, jottei karkotetta tarvitsisi enää käyttää.

No, on Antonista joka tapauksessa rutkasti enemmän iloa kuin vaivaa, se on niin seurallinen ja rakastava otus. Se haluaa yleensä olla ihan emon lähellä. Antonilla onkin työpöydällä oma peti, jolta käsin se osallistuu luku- ja tietokonepuuhiin.

Kissan lisäksi työpöydällä on palapeli! Ja kastelua
kaipaavia kasveja. Hyvät edellytykset tiiviille
keskittymiselle.

Pöydän alla piileskelee lisäksi tällainen peti, jonka hankin aivan äskettäin Jagoa silmälläpitäen. Ettei sitten tulisi esikoisen ja uuden tulokkaan välillä kiistaa pehmeistä nukkumapaikoista. Peti on aika iso, ja elättelen hempeää toivetta, että näkisin vielä joskus molemmat kissat siinä vierekkäin koisimassa.

Toisaalta Antonilla on tapana nukkua niin leveästi, ettei edes emon sänkyyn tunnu mahtuvan muita.

Kissatko siis nukkuvat söpösti kerällä?

Uninen kisupitko poikittain sängyssä.