Ostoksia

Toisen kissan tuleminen alkaa pikkuhiljaa tuntua todelta, joten nyt alkaa olla hankintojen aika. Tarkoitukseni oli käydä muutamassa eläinkaupassa katsomassa hiekkalaatikkoja, mutta ensimmäisen kaupan mukava ja palvelualtis myyjä muisti minut ja esitteli tuotteita niin ystävällisesti, että laatikko tarttui mukaan heti.

Kilttinä poikana Anton tarkasti huolellisesti, että tuote oli kelvollinen. 

"Ovi toimii..."

"Hei, tästähän saa tassun läpi myös yläpuolelta!"

"Ovestahan näkyy läpi! Onko se nyt sopivaa?"

Tarkastuksen jälkeen hepuloitiin ja kärtettiin emoa leikkimään. Työ oli tehty niin perusteellisesti, että siitä olisi ilman muuta pitänyt saada kunnon painileikki palkinnoksi, mutta emo oli ihan liian tohkeissaan kameran kanssa. Rangaistukseksi piti haukata emoa jalasta.

"Mitäs et leiki mun kanssa."

Vessan lisäksi kaupasta kannettiin kotiin myös Antonin herkkuruokaa ja nameja (100% lihaa, eikä yhtään % suklaata). Herkut emo osti tyynnyttääkseen kolkuttavaa omaatuntoaan eilisen hirvittävän laiminlyönnin johdosta. Eilen oli nimittäin Antonin nimipäivä, ja emon tyhmäke unohti sen! Onneksi Anton ei kantanut kaunaa.

"Tuoksuu hyvältä. Saanko avata tän heti?"