Kissakko bloggaa

Hiukan ruokaa ja paljon pentukuvia

Anton suhtautui oikein mukavasti siihen, että kupista löytyi muutakin kuin tuttuja raksuja. Eilen kannoin ruokakaupasta kotiin kaksi pientä silakkafilettä, jotka ystävällisesti hykertelevä myyjä (kissaihmisiä ilmeisesti hänkin) oli käärinyt papereihin, ja nehän maistuivat. Myös broilerin sydämet katosivat melkoista vauhtia, kuten emo oli vähän epäillytkin, mutta lautaselle iskettyyn siipeen täytyi kuitenkin suhtautua hiukan epäluuloisesti. Ensimmäisellä kerralla siipi jäikin koskematta, mutta tänään alkoi rutina ja rouske käydä, kun hampaat pääsivät työhön.

"Loput kannan sitten johonkin nurkkaan talteen."

Emon kannalta raakaruokien huono puoli on, että niitä ei ilmeisesti voi missään nimessä syödä omasta kupista, tai edes muovitabletilta, vaan niitä pitää ehdottomasti kannella ympäri asuntoa ja järsiä milloin missäkin. Niin kauan, kuin lihat pysyvät poissa matoilta, olen tyytyväinen. Muovimatto on helppo puhdistaa. Ehdottomasti ikävin löytö on ollut puoliksi syöty munuainen aamulla sängyn jalkopäässä.

Huvin vuoksi taittelin päivän raksuannokselle wc-paperirullasta kääreen. Ajattelin, että Antonista olisi ehkä mukavaa päästä oikein luvan kanssa repimään pahvia. Taisin kuitenkin erehtyä, Anton pyöritteli rullaa hetken, kunnes raoista alkoi varista raksuja, ja jätti sitten tylsän pahvipötkylän lattialle. Aikaisemmin sama kokeilu maitotölkillä saavutti kyllä suuren suosion, mutta tölkkiin olikin niin mukava työntää käpälä.

Asiasta toiseen, häkellyin kun tajusin, että Jago-poika tulee pitkän odotuksen jälkeen luovutusikään aivan muutaman hassun viikon kuluttua. Sen kunniaksi ajattelin pläjäyttää blogiin kasan pentukuvia - niin vanhoja, kuin uusia.