Huh hoppua, täällä ollaan!

Täällä kahden kissan valtakunnassa on eletty kiireistä arkea. Emon rakas ystävä kävi vierailulla tuolta Etelä-Suomesta, ja lupautui Jagolle kummiksi. Lähitulevaisuudessa on siis odotettavissa kissanristiäiset! Lisäksi kävimme poikien kanssa perheen luona pääsiäisen vietossa.

Emoa jännitti hirveästi, miten kissavauva suhtautuu yli seitsemän tunnin automatkaan, valjaisiin ja ympäristönvaihdokseen, mutta Jago osaa ottaa asiat vastaan kissamaisella tyyneydellä. Ennen matkaa emo pakkasi Jagon kantoreppuun ja lähti eläinkauppaan ostamaan autovaljaita. Kyllä oli ylpiä olo, kun pikkuinen (joka on tätä nykyä melkein Antonin kokoinen!) antoi sovittaa valjaita vastaanpanematta ja siinä ohimennen vielä hurmasi kaupan kassaneidit. Kotimatka kaupasta taittuikin sitten uusia valjaita testatessa, ja hyvinhän ne toimivat. Suosittelen turvavyöhön kytkettävien valjaiden hankkimista lämpimästi kaikille, jotka joutuvat matkustamaan kissojen kanssa pitkiä matkoja - kissalla on mahdollisuus liikkua takapenkillä, katsella maisemia, nukkua leveästi ja kiivetä vaikka hattuhyllylle ällistyttämään takana tulevia autoilijoita. Lisäksi Anton lopetti mielenosoituksellisen huutamisen, kun matkaa alettiin aikoinaan taittaa kantokopan sijaan valjaissa.

Jago kömpi repusta uusissa valjaissaan, Anton ihaili vieressä.

Pääsiäinen meni aivan liian nopeasti ja nyt arki jatkuu taas. Tätini järjestää vuosittain munanmaalaustalkoot, mutta tänä vuonna juttu luisti ihanien kokkausten ääressä niin hyvin, että ehdin maalata pääsiäismunia aivan liian vähän. Niinpä kotiin tultuani puhalsin kissien kanssa muutaman munan, joita olemme yhdessä maalailleet äänikirjoja kuunnellen. Anton ja Jago osallistuvat maalaamiseen tassuttelemalla maalien päältä, juomalla siveltimiä varten varatusta vesiastiasta, rikkomalla munankuoria, järsimällä siveltimiä ja tiputtelemalla kaikki mahdolliset tarvikkeet pöydältä lattialle.

Pääsiäismunia. (Lakka puuttuu, joten pinta on vähän kehno.)

Jago-paran vatsa on ollut alusta asti löysällä. Ensimmäisten kahden viikon ajan jouduin sen vuoksi kylvettämään Jagon päivittäin, ja nykyäänkin kylvyssä käydään silloin tällöin. Huolestunut emo antoi penturaasulle matokuurin ja vatsaa rauhoittavaa pastaa, kokeili eri ruokia ja lähti lopulta eläinlääkärille. Eläinlääkärikin oli ymmällään, koska Jago on vatsavaivoja lukuunottamatta silminnähden terve, reipas ja hyvinvoiva pentu - ilmeisesti massu vain on herkkä. Eläinlääkäri antoikin aikuisille kissoille tarkoitettua vatsaa rauhoittavaa ruokaa, jolla vatsa asettuikin heti. Mutta kun olimme siirtyneet hitaasti takaisin pelkkään penturuokaan, vatsa alkoi taas muutaman päivän kuluttua oireilla. Niinpä Jago syö nyt sekoitusta, josta puolet on masuruokaa ja puolet penturuokaa, ja sillä hiekkalaatikko onkin pysynyt melko siistinä. Pelkään kuitenkin, ettei pentu saa aikuisille tarkoitetusta ruoasta kaikkea tarvitsemaansa. Osaisitteko, lukijat, suositella hyviä, vatsaystävällisiä penturuokia? Olemme tähän asti syöneet Royal Caninia ja Applawsia. Royal Caninin penturuoka tosin jää nyt kokonaan pois, koska äskettäin testatessa huomasin, että Jagon vatsa meni siitä aivan kuralle.

Jago kuivailee peppupyykin jälkeen.

Tänään tapahtui pieni kakanhajuinen välikohtaus, josta emo saa syyttää ihan itseään. Laitoin suihkun jälkeen vessan oven kiinni, jotta suihkuverho saisi kuivua rauhassa ilman Antonin apua - verhon kuivuttua nostan sen sitten verhotangon päälle Antonin kynsien ulottumattomiin ja avaan vessan oven. Keskityin suihkun jälkeen laittelemaan ruokaa ennen kouluun lähtöä. Jago kävi kokatessani raapimassa vessan ovea, mutta oletin, että sitä vain häiritsi suljettu ovi, ja kun hella vaati huomiotani, annoin asian olla. Laiminlyöty kissaparka joutui siis hädässään kääntymään toisen kohteen puoleen. Olen kiitollinen, että poika, aivan liian ystävällisesti hädänalaisen asemansa törkeään laiminlyöntiin nähden, valitsi varavessaksi oman petinsä, eikä emon petiä.

Anton puolestaan on täydellinen isoveli, joka pitää Jagosta hyvää huolta. Pääsiäislomalla sukulaiset, jotka tutustuivat Jagoon, olivat oikein ihastuneita sekä pentuun itseensä, että siihen hellyyteen, jolla Anton sitä hoivasi. Lisäksi olen mielissäni todistanut, että Jago on alkanut vastata Antonin hellyydenosoituksiin ja pestä vuorostaan Antonia! Alunperin Jago vain otti isoveljen rakkaudenosoitukset vastaan ja tassutteli sitten pois, jos keksi parempaa tekemistä. Nykyisin pojat kuitenkin pesevät molemmat toisiaan. (Ehkä Antonille on valjennut, että Jagosta kasvaa niin iso kaveri, että kannattaa luoda hyvät suhteet jo pennusta pitäen?)

Poikarakkautta <3

Sitten vielä pieni loppukevennys - miten paljon kuvakulman vaihtaminen voikaan vaikuttaa. Tarkkailkaa Jagon ilmettä, kun Anton pesee sen takamusta...

"Purrrrr... purrr...."

Ja sitten sama kuva toisinpäin.

"..pu - tarkemmin ajatellen - mitä sä oikein touhuat siellä?!"

Iloista kevättä!