lauantai 20. heinäkuuta 2013

Täällä taas!


Täällä päin on ollut sellaista mylläkkää, että blogin päivittäminen on jäänyt. Raskasta on ollut. Jouduin jättämään hyvästit eräälle sukulaiselle, jonka poismeno järkytti yllättäen lähipiiriä. Muutenkin tukalan kiireistä aikaa ovat rasittaneet suru ja huoli läheisten pärjäämisestä. Nyt arki alkaa kuitenkin taas löytää uuden uomansa.

Itse asiassa arjen uoma muuttaa suuntaa myös iloisissa merkeissä. Kävi ilmi, että pänttääminen ja pääsykokeisiin köröttely puolen Suomen halki oli vaivan arvoista, sillä kahden viikon päästä muutamme Antonin ja Jagon kanssa Turkuun ja alamme opiskella taidehistoriaa! Meistä tulee Kolme hullua humanistia - yksi kaikkien, ja kaikki yhden kimpussa! Ainakin Jago osallistunee ahkerasti opiskeluun päätellen siitä, miten toimeliaasti se auttoi pääsykokeisiin lukemisessa. Kirjaa oli nimittäin mahdotonta avata ilman, että Jago tuli sen päälle makaamaan, ja muistiinpanoja oli mahdoton kirjoittaa niin, ettei Jagon käpälä olisi hiukan sieltä täältä parannellut emon käsialaa. Rapisevaa kynää oli niin tavattoman mukava metsästää...  

Kissojen kanssa muuttaminen jännittää hiukan, mutta luottamus poikien hermoihin on kuitenkin suuri. Ne kumpikin kun ovat sellaisia emon sylivauvoja, että luulen sopeutumisen sujuvan melko hyvin, kunhan olen itse lähellä. Ja tavaroissa on tietenkin tutut hajut. Onneksi ehdimme totutella uuteen kotiin kolme viikkoa, ennen kuin opinnot alkavat. Emo voi siis huoletta nyhjöttää sisällä siirtelemässä tavaroita kisujen avustuksella paikasta toiseen. Uusi asunto on hiukan nykyistä isompi, ja sinne saa rakennettua oikein mukavia kiipeilytasoja ja lymypiiloja. Luulen, että Anton ja Jago viihtyvät siellä hyvin. Meille kaikille tulee kuitenkin luultavasti ikävä nykyisen asunnon ihanaa parveketta - täytyy yrittää lievittää vieroitusoireita valjastelemalla paljon.   

Anton nauttimassa parvekkeen kärpässadosta.

Valitettavasti Jago ei oikein nauti valjastelusta. Emo on yrittänyt selvittää Jagolle, että se on suuri ja pelottava metsästäjä, jonka pitäisi viihtyä hyvin ulkona. Jago itse on kuitenkin asiasta vakaasti eri mieltä. Sen mielestä ulkona on hirmuisen pelottavaa - vastaanhan voi tulla vaikka kissansyöjävarpunen! Jago on kasvanut kovasti kokoa ja näköä, mutta luonne on edelleen yhtä ihanan lälly. Mahdolliset miehisyyden rippeetkin karistellaan kohtapuoliin, kunhan on ensin turvallisesti kotiuduttu Turkuun. 

"Miehisyyden rippeet?"
 Karkasin päivittämään blogia kun olisi pitänyt olla tehokas ja tarmokas ja pakata muuttolaatikoita. Anton ja Jago ovat tietysti olleet tarmokkaasti apuna, mutta tehokkuus on toistaiseksi ollut lähinnä... tuota... "käänteistä"?

4 kommenttia:

  1. Onneksi vähän karkasit sieltä muuttohommista, täällä on kovasti kaipailtu uutisia ihanasta kaksikosta ;)

    Osaanottoni menetyksenne johdosta, ainahan se vie aikaa kun suru alkaa edes vähän helllittää ja saa kiinni elämän reunasta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Onpa mukavaa saada kommenttia :) Pelkäsin vähän, että pitkä tauko on karkottanut kaikki lukijat. Mutta täällä jatkuvat toilailut taas entiseen malliin...

      Kiitos osanotosta. Meni tosiaan tovi, ennen kuin edes käsitti tapahtuneen. Ja kun pahiten menetyksestä kärsivät ovat vähän vanhempia ja asuvat hiukan eristyksissä, niin heidän pärjäämisestä on ollut kova huoli. Mutta onneksi asiat ovat kuitenkin järjestyneet. Ja hyvästejä helpottaa, ettei ollut jäänyt mitään sanomatta.

      Poista
  2. Toivotamme erinomaista tulevaisuutta! Ja herra Harmaa haluaa lisätä, että hänen mielestä kaikki ulkoilusta kieltäytyvät on tosi järkeviä ja fiksuja ja täydellisiä kissoja :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmet kiitokset, ja herra Harmaalle Jagolta sylin täydeltä terveisiä! Jago jo vähän epäilikin, etteivät kaikki muut kissat voi olla niin avoimen itsetuhoisia, että menevät sinne ulos kylmään ja märkään ja inhottavaan kaikkien kauheiden hirmujen armoille... Sisällähän on niin mukavaa, lämpöistä ja turvallista :D

      Poista