Muuttomiehet

Koska laatikoiden pakkaaminen on tylsää ja ikävää ja muutenkin mälsää, kamera on ollut kovan kulutuksen kohteena. On paljon mukavampaa valokuvata poikien pakkaustouhuja, kuin päättää, mikä tulee mukaan ja mikä menee roskiin. Onneksi Antonista ja Jagosta on muutossa paljon apua - on viralliset laatikoiden kestävyyden tarkistajat, viralliset banaanikärpästen popsijat ja viralliset "hei, täällähän voi nukkua päiväunet, älä, emo, vielä pakkaa" -lykkäystekosyysyytetyt.

Anton näytää mallia, miten kauhuelokuvissa kuuluu tuijottaa.

Jago the Enviromentally Sustainable Banana

Jago goes bananas.

Banana Split

Loppuun vielä lyhyt video tehokkaista muuttomiehistä. Taustalla soi äänikirjana Agatha Christien Neiti Marplen viimeinen juttu. Anton tosin kokee olevansa ennemminkin Sherlock Holmes. Antonin mielestä Jago voi olla se neiti Marple.

Pyromaani liikekannalla

Tänään emo heräsi ehkä pahimpaan järkytykseen, minkä kissat ovat toistaiseksi aiheuttaneet. Välillisesti järkytyksen aiheutti äänekäs pamaus ja astian särkymisestä kertova helinä. Suoremmin järkytyksen aiheutti se, että liesi oli päällä, takimmainen hellanlevy hehkui punaisena, koko höskä oli tulikuuma, ja hellalla ollut (ylioppilaslahjaksi saattu Iittalan) lautanen oli kappaleina. Se oli poksahtanut kuumuudessa. Haisi palaneelta ja kuumuus otti ihan kasvoihin. Onneksi hellalla ollut lautanen räsähti ja heräsin ääneen. Ehkäpä seuraava asia, mihin olisin herännyt, olisi ollut hellalle hyppävän kissan huuto? Tai ehkä en olisi herännyt ollenkaan, jos keittiössä olisi ehtinyt roihahtaa?

Mutta näin ollen kaikki on hyvin, eikä kenellekään käynyt kuinkaan. Kahdeksan kissantassua on tarkistettu ja terveiksi todettu, sirpaleet siivottu ja hellaa jäähdytelty. Nyt alkaa syyllisen etsintä! Kaksi kissaa on pidätetty ja niistä on otettu kuvat tutkintaa varten. 

Pääepäilty on Jago - kissa, joka villistä olemuksesta huolimatta on melkoinen köntys, ja viattomista kasvoista huolimatta tunnettu lurjus, mitä tulee ruoan näpistelyyn ja esimerkiksi tiskipöydälle jääneiden astioiden nuolemiseen. 

1. epäilty Jago Lucifer Rafael Wandanpoika Ilvesmieli
(alias Hiesun Lionheart)

Teoria nro 1.  Epäilty aavistaa, että tiskipöydällä tai hellalla on jotain herkullista. Epäilty ponnistaa hyppyyn, joka päättyy roikkumiseen etukäpälistä hellanreunassa samalla, kun takajalat potkivat vimmatusti saadakseen jostain tukea. Takajalka löytää jostain tukevan kohdan, käyttää sitä portaana ja niin kissa on päässyt hellalle. Samalla on tullut potkaistua hellannappia ja väännettyä se kuutoselle.

Toinen epäilty on Anton. Motiivi tuntematon - mahdollisesti jostain tuntemattomasta asiasta kannettu kauna, siis kosto.

2. epäilty Anton Amandanpoika Höperö-Karhu

Teoria nro 2. Epäilty varmistuu siitä, että emo on unessa. Kävelee hellalle ja kääntää napin kuutoselle. 

Teoria nro. 3. Epäilty sanoo Jagolle jotain sellaista kuin, "hellalla on ruokaa." Näin epäilty on lavastanut Jagon syylliseksi, mikäli aletaan tutkia varpaanjälkiä.

Onko veikkauksia? 

Rikospaikka n. 15 minuuttia rikoksen havaitsemisen jälkeen.

Räjähtänyt lautanen, joka herätti emon.

Lautasella ollut haarukka, joka kuumeni hiiltymispisteeseen.

Otan myös kiitollisina vastaan vinkit siitä, miten tällaisen voi välttää tulevaisuudessa! Ihan hirveä ajatus, jos en olisikaan ollut kotona. En ole vielä keksinyt muuta neuvoa, kuin nappien teippaamisen, mikä tosin mahdollisesti vain herättäisi kissojen uteliaisuuden, tai vesikattilan laittamisen jokaiselle hellan levylle. Onko teillä sattunut vastaavaa? Hella oli ilmeisesti ollut päällä hyvän tovin, sillä päällä ollut levy tosiaan hehkui punaisena ja koko hella oikein hohkasi kuumuutta.

Tai sitten voisin tietysti siirtää hellaa ja irrottaa töpselin joka kerta, kun en käytä laitetta... 

Täällä taas!

Täällä päin on ollut sellaista mylläkkää, että blogin päivittäminen on jäänyt. Raskasta on ollut. Jouduin jättämään hyvästit eräälle sukulaiselle, jonka poismeno järkytti yllättäen lähipiiriä. Muutenkin tukalan kiireistä aikaa ovat rasittaneet suru ja huoli läheisten pärjäämisestä. Nyt arki alkaa kuitenkin taas löytää uuden uomansa.

Itse asiassa arjen uoma muuttaa suuntaa myös iloisissa merkeissä. Kävi ilmi, että pänttääminen ja pääsykokeisiin köröttely puolen Suomen halki oli vaivan arvoista, sillä kahden viikon päästä muutamme Antonin ja Jagon kanssa Turkuun ja alamme opiskella taidehistoriaa! Meistä tulee Kolme hullua humanistia - yksi kaikkien, ja kaikki yhden kimpussa! Ainakin Jago osallistunee ahkerasti opiskeluun päätellen siitä, miten toimeliaasti se auttoi pääsykokeisiin lukemisessa. Kirjaa oli nimittäin mahdotonta avata ilman, että Jago tuli sen päälle makaamaan, ja muistiinpanoja oli mahdoton kirjoittaa niin, ettei Jagon käpälä olisi hiukan sieltä täältä parannellut emon käsialaa. Rapisevaa kynää oli niin tavattoman mukava metsästää...  

Kissojen kanssa muuttaminen jännittää hiukan, mutta luottamus poikien hermoihin on kuitenkin suuri. Ne kumpikin kun ovat sellaisia emon sylivauvoja, että luulen sopeutumisen sujuvan melko hyvin, kunhan olen itse lähellä. Ja tavaroissa on tietenkin tutut hajut. Onneksi ehdimme totutella uuteen kotiin kolme viikkoa, ennen kuin opinnot alkavat. Emo voi siis huoletta nyhjöttää sisällä siirtelemässä tavaroita kisujen avustuksella paikasta toiseen. Uusi asunto on hiukan nykyistä isompi, ja sinne saa rakennettua oikein mukavia kiipeilytasoja ja lymypiiloja. Luulen, että Anton ja Jago viihtyvät siellä hyvin. Meille kaikille tulee kuitenkin luultavasti ikävä nykyisen asunnon ihanaa parveketta - täytyy yrittää lievittää vieroitusoireita valjastelemalla paljon.   

Anton nauttimassa parvekkeen kärpässadosta.

Valitettavasti Jago ei oikein nauti valjastelusta. Emo on yrittänyt selvittää Jagolle, että se on suuri ja pelottava metsästäjä, jonka pitäisi viihtyä hyvin ulkona. Jago itse on kuitenkin asiasta vakaasti eri mieltä. Sen mielestä ulkona on hirmuisen pelottavaa - vastaanhan voi tulla vaikka kissansyöjävarpunen! Jago on kasvanut kovasti kokoa ja näköä, mutta luonne on edelleen yhtä ihanan lälly. Mahdolliset miehisyyden rippeetkin karistellaan kohtapuoliin, kunhan on ensin turvallisesti kotiuduttu Turkuun. 

"Miehisyyden rippeet?"

 Karkasin päivittämään blogia kun olisi pitänyt olla tehokas ja tarmokas ja pakata muuttolaatikoita. Anton ja Jago ovat tietysti olleet tarmokkaasti apuna, mutta tehokkuus on toistaiseksi ollut lähinnä... tuota... "käänteistä"?