Paljon onneeeaaa, Antooon!

Anton täytti eilen täydet hurjat huikeat muikeat 2 vuotta!

Tällä kertaa ei vietty suuria kemuja, vaan synttäreitä juhlistettiin ihan pienimuotoisesti herkuilla. Jago pääsi parvekkeelle lukkojen taakse siksi aikaa, että Anton sai syödä suosikkimärkäruokaa ihan rauhassa. (Jagon kanssa totutellaan uusiin ruokiin hitaasti vatsaongelmien takia, ja koska kissoja on vaikea pitää pois toistensa ruokakupeilta, Antonkin on joutunut syömään enimmäkseen tylsää herkkävatsaisten kuivaruokaa.) Lisäksi on tietysti silitelty ja sylitelty ja jaettu namipaloja! Leikkiminen on jäänyt vähemmälle Antonin saatua Jagosta paremman leikkikaverin, mutta emon hellyys, juttuseura ja huomio muutenkin kelpaa edelleen.

Sukulaiseni yllättyi kuullessaan, että Anton on vasta 2-vuotias. Hänestä ilmeisesti tuntui, että Anton on ollut minulla aina. Siltä minustakin tuntuu - ehkä siksi, että tässä lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua melko paljon, ja Anton on ollut mukana ihanana ystävänä. Siksi kai helposti unohtuu, että sehän on vasta ihan nuori sälli!

Paljon onnea rakkaalle Antonille, elukoista parhaalle!

Tämä pieni papu vei sydämeni kaksi vuotta sitten.

Ja on pitänyt sitä käpälässään siitä asti .