"Ne ruokkivat ja rakastavat minua - minun täytyy olla jumala"

Arki alkaa asettua uomiinsa. (Sikäli kuin niin voi sanoa, kun on itse lomalla.) Jago on asettunut jo täysin taloksi, ja mikä ihaninta, Anton on pentuun ihan rakastunut. Se tassuttaa Jagon perässä minne pentu vain meneekin, yrittää saada sen telmimään kanssaan - joskin Antonin turhan  rajut otteet vähän hirvittävät vauvelia - ja pesee Jagoa milloin vain saa sen pysymään tarpeeksi pitkään paikallaan. Antonia ei lannista se, ettei Jago anna sen vaivannäölle hirveästi arvoa, vaan kipittää häntä pystyssä tiehensä kesken kylvyn, jos keksii jotain kiinnostavampaa. Poikien hiukan kömpelöä kommunikointia on hauska seurata: kun Antonille iskee leikityskohtaus ja se ryhtyy liian rajusti painimaan, Jago säikähtää ja huutaa, ja kun Jago yrittää kehräten puskea Antonia, Anton perääntyy häkeltyneenä eikä näytä ymmärtävän, mistä ihmeestä on kyse. Olen kuitenkin hirveän iloinen ja onnellinen siitä, miten hyvin pojat tulevat toimeen. En osannut toivoakaan, että meillä menisi näin hyvin. 

Jagon vatsa näyttää asettuneen, mutta varmuuden vuoksi pojat syövät kummatkin vielä pelkkää kuivaruokaa, joka tuntuu olevan massulle paras ratkaisu, sillä en millään pysty estämään kaikkia vierailuja kaverin ruokakupille. Onneksi Jago näyttää olevan hyvä juomaan. Ensimmäinen säikähdys koettiin eilen, kun Jago eilen illalla Antonin kanssa telmiessään jäi takajalastaan kiinni johonkin sohvan rakenteeseen - se oli työntänyt jalkansa vahingossa pinnojen väliin, eikä huomannut liu´uttaa sitä samaa kautta sivulta irti, vaan reuhtoi hätääntyneenä suoraan alaspäin. Huuto toi emon apuun ja jalka oli parissa sekunnissa irti, mutta parissa sekunnissa oli tarpeeksi aikaa säikähtäneelle kissalle jurskaista emon peukaloon neljä reikää. Hetken ajan hirvitti, kun en muistanut, oliko jäykkäkouristusrokotus voimassa, eikä kotoa löytynyt mitään desinfioivaa, mutta onneksi verenvuodon tyrehdyttyä paljastui, etteivät haavat olleet pahat. Ja ilmeisesti minulla on yhä sama vastustuskyky kuin pikkutyttönä, jolloin yritin seisoa paljain jaloin lätäkössä matikankoetta edeltävänä päivänä. Mitään ei tapahtunut silloin, eikä tälläkään kertaa. Haavat eivät edes tulehtuneet.

Jago on ihastuttava poika - reipas ja rohkea ja sosiaalinen - ja lisäksi näköjään myös sylikissi. Emo katselikin tänään Planeettamme Maa -elokuvaa kehräävä kissanpentu sylissä. Se on erityisen mukavaa, koska emon yrityksistä huolimatta Anton ei ikinä viihdy sylissä muutamaa sekuntia kauempaa, vaan tulee mieluummin viereen. Myös turkinhoitoon Jago suhtautui hyvin suvaitsevaisesti, eikä yrittänyt edes Antonin tavoin leikkiä harjalla. Jagon kehräys on aivan uskomaton. Se hyrähtää päälle pienimmästäkin kosketuksesta, ja on niin voimakas, että - en keksi vertausta.

Sitten vielä läjä kuvia poikain touhuista. Jago valloitti Antonin nukkumispaikat, joten ensin Anton siirtyi uuteen petiin. Sitten Anton siirtyi lähemmäs Jagoa, joka nukkui korissa kaapin päältä. Ja nyt illalla pojat nukkuivat sitten jo vieretyksin.

Poikien leikkejä.

Tassuhippaa

Painia

Kylpyhetkiä.

<3