sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kuvia ja kuulumisia


Kylläpäs on ollut melkoista haipakkaa. Emolla on ollut kamalasti koulu- ja työkiireitä, mutta kissanpoikien elämä jatkuu rauhalliseen tahtiin.

Ostin muutama viikko sitten järkkärin, markkinoiden halvimman mallin, mutta yhtä kaikki kivaakivaa, ja olen sillä nyt intona kuvaillut poikia. Kuvat ovat vielä vähän kökköjä, tällaisia sisällä keinovalossa otettuja harjoituskuvia, mutta niistä käy mielestäni kuitenkin melko hyvin ilmi joitain perustavanlaatuisia eroja Antonin ja Jagon persoonassa.

Mitä Anton päivät touhuaa:






















Ja mitä Jago päivät touhuaa:









(Sain kaverilta luvan käyttää blogissa
kuvaa hänestä ja Jagosta.)

Jagon vatsa on pysynyt kunnossa. Pojan ruokahalu on räjähtänyt, enkä tiedä, johtuuko se kastraatiosta vai siitä, että vatsa lopultakin vaikuttaa pelaavan kunnolla, mutta olen yhtä kaikki antanut sen syödä niin paljon kuin huvittaa - ikäänkuin kompensaationa vuoden mittaiselle vatsavaivoista johtuneelle dieettikurimukselle.

Anton sen sijaan on laihtunut melkoisesti. Se on kuitenkin vilkas (kuten kuvista näkyy), ja vaikuttaa täysin terveeltä. Ruokahalu vain ei ole kummoinen. Luultavasti kyse on siitä, että jatkuvasti tarjolla olevat terveysraksut tympivät, sillä silloin tällöin lukitsen Jagon hetkeksi läksyhuoneeseen, jotta Anton saa syödä rauhassa märkäruokaa, ja sehän maistuu!

Ilmeisesti Jago on alkanut saavuttaa coonin mitat, sillä vaikka se on emon silmissä yhä pieni pentu ja (ihana) surkea rääpäle, vierailta on alkanut tulla suunnilleen tällaisia kommentteja:

- Onko se valtava, vai olenko mä unohtanut, miltä kissat näyttää?
- Sehän on kuin ilves!
- Onko toi ihan normaalia?
- Onpa iso!
- Eikö ton kokoinen kissa ala olla jo aika pelottava? (Tyrskis...)
- Oho.

No, varmaan jokainen Jagon tavannut on sittemmin joutunut toteamaan, että ei, se ei ole pelottava. Se on lutunen pieni nössö, joka ottaa pataan puolet pienemmältä lajikumppanilta.

Emolla on nyt tulossa neljäntoista päivän mittainen rupeama ilman ainuttakaan vapaapäivää. Tenttejä on paljon, esseitä samoin, luettavaa kamalasti ja luennoilla pitäisi jaksaa skarpata. Sitten päälle viikonloppu- ja iltatyöt, jotka loppuvat klo 23.30. Väsyttää jo nyt.

Onneksi Antonilla ja Jagolla on toisistaan seuraa. Luentojen välissä ehtii useimpina päivinä kotiin, tai ne alkavat vasta iltapäivän puolelle, joten aivan ympäripyöreitä päiviä ei tarvitse olla pois kotoa kuin kerran tai kaksi viikossa. Mutta kotonaoloaika on kuitenkin melko tiiviisti lukemista, kirjoittamista, tai sen stressaamista, että pitäisi lukea tai kirjoittaa. Ei pitäisi valittaa, tämä on kuitenkin sitä opiskelijaelämää josta haaveilin, ennen kuin oma ala lopultakin löytyi, mutta tässä tahtoo väkisinkin tulla melkoinen olen-huono-kissaomistaja -olo.

Mutta tänä viikonloppuna oli pitkästä aikaa vapaata. Emolla oli kavereita käymässä ja eläinrakkaalla porukalla riehutettiin kissoja oikein kunnolla. Nyt kumpikin koisii oikein tyytyväisenä.

Lopuksi nähdään vielä vierailevana tähtenä emon äidin kissa, ihanainen Piu Marie.

Piutsi.

2 kommenttia:

  1. Nyt piti oikein höröttää ääneen kuvasarjan loputtua :D Eroavaisuuksia näyttää todellakin siellä olevan ! Hyviä kuvia, muuten.
    Paljon pitkää pinnaa kahden viikon rutistukseen, muista nukkua aina välillä ;)

    VastaaPoista
  2. Mahtavat kuvasarjat! Ja niiiin kissamaiset :-D <3

    VastaaPoista