Kotikissa

Kotikissa, toiselta nimeltään maatiainen tai se "ihan tavallinen kissa", on rotukissojen suosiosta huolimatta yleisin kissa.

Kotikissoja on kaikenlaisia: rotevia jössiköitä ja siroja akrobaatteja, lyhyt- ja pitkäkarvaisia, kaikenvärisiä, kokoisia ja luonteisia. Jokainen kissa, jota ei ole rekisteröity, on kotikissa. Vaikuttavan sukutaulun puute ei kuitenkaan merkitse mitään, sillä kotikissasta saat varmasti ihanan, rakastavan ja kauniin lemmikin, joka on useimmiten myös hyvin terve ja pitkäikäinen. 

Kotikissa on yllätyspaketti. On vaikea tietää varmasti, millainen pennusta kehittyy. Jos aiot ottaa kotikissan, tutustu pentusi emoon ja mahdollisuuksien mukaan myös isään, jotta saat viitteitä siitä, millaiseksi kissa todennäköisesti kasvaa. Jos toivot tulevalta kissaltasi juuri tietynlaista ulkonäköä ja luonnetta, tutustu erilaisiin kissarotuihin esimerkiksi Suomen Kissaliiton sivuilla ja ole yhteydessä kasvattajiin. 

Kotikissa tarvitsee hyvin voidakseen yhtä hellää ja tarkkaa huolenpitoa, kuin rotukissakin. Anna sille laadukasta, lihapitoista ruokaa (kysy suosituksia eläinkaupoista ja kissaihmisiltä), puhdas hiekkalaatikko, paikka johon teroittaa kynsiään, tarpeeksi tekemistä ja rutkasti aikaasi ja huomiotasi. Rokota ja madota kissasi säännöllisesti eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Älä päästä kissaa vapaana ulos. Kissa voi nauttia ulkoilusta turvallisesti valjaissa, kissanpitäväksi aidatulla pihalla tai lasitetulla/verkotetulla parvekkeella. Kissan lelujen puolestaan ei tarvitse olla kalliita tai ihmeellisiä - ripaus mielikuvitusta peliin, lelujen keksiminen ja askartelu on hauskaa! Rutistettu rapiseva paperitollo, tyhjä munakenno jossa on herkkupaloja tai narunpäähän sidottu korkki viihdyttää kissaa varmasti.

Kotikissakin nauttii valjastelusta

Kun kissa tulee oikeaan ikään, se pitää  kastroida tai steriloida. Turha kiimailu stressaa kissaa, omistajaa ja naapureita, eikä kaipuutaan joikuva kollikaan nauti elämästään. Älä päästä lemmennälkäistä kolliparkaa ulos - se ei palaa retkeltään yhtään sen tyytyväisempänä, ja pahimmillaan kollin riiuureissu johtaa hylättyihin kissanpehtuihin tai oman kissasi katoamiseen.

Hyvin hoidetun kotikissanpennun löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Kissan luovutusikä on vähintään 12 viikkoa. Vastuullinen kasvattaja ei luovuta päivääkään sen nuorempaa pentua. Hän on madottanut ja ehkä rokottanutkin pennut, kasvattanut ne sisäkissoiksi, huolehtinut niiden sosiaalistamisesta ja ruokkinut niitä laadukkaalla penturuoalla. Varaudu maksamaan tällaisesta pennusta, jotta kasvattaja saa pentujen hoitoon uponneita kuluja korvatuksi. Toki voit myös saada kissanpennun ilmaiseksi, mutta ilmaiseksi luovutettavat pennut ovat yleensä madottamattomia ja rokottamattomia, joten joudut itse huolehtimaan näistä toimista. Loppukesästä on ikävä kyllä sankoin joukoin ilmaiseksi luovutettavia kissanpentuja tarjolla. Jos otat tällaisen pennun, pidä huoli, ettet ota liian varhain vieroitettua kissaa, ja mikäli kissa on kasvanut esimerkiksi navettarakennuksessa, varaudu näkemään vaivaa, ennen kuin se sopeutuu lemmikki- ja sisäkissan elämään.

Pieni pentu tarvitsee vielä emoaan ja sisaruksiaan.

Hyvä vaihtoehto on kysellä pentua tai aikuista kissaa paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä. Yhdistysten työntekijät auttavat sinua löytämään löytöeläinten joukosta juuri sinulle sopivan kissan, ja teet hyvän työn antaessasi hylätylle rakastavan kodin.

Kun hoidat kotikissaa hyvin, siitä on sinulle iloa ja seuraa ehkä jopa 20 vuotta!