lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kotona ollaan!

Nyt Jago on sitten tullut kotiin. Voisi sanoa, että olen yllättynyt, iloinen ja ylpeä, mutta se olisi kyllä vähättelyä. Jagon kotiutuminen on sujunut loistavasti, ja Anton on ottanut sen todella hyvin vastaan. Olin varautunut siihen, että pentu olisi arka jouduttuaan uuteen ympäristöön, eroon emosta ja sisaruksista, ja että Anton olisi tyrmistynyt ja suhtautuisi tulokkaaseen vihamielisesti. Toisin kävi.

Pentu tassutteli suoraan ulos kantokopasta ja alkoi tutkia paikkoja. Anton oli hämmennyksen läpilyömä ja seurasi Jagon touhuja kiinteästi sopivan välimatkan päästä, mutta ei osoittanut lainkaan vihamielisyyttä pikkuista kohtaan. Välillä kissat nenittelivät, ja sitten Anton taas vetäytyi hiukan kauemmas tarkkailemaan tilannetta.

Ensimmäisen illan aikana Jago yritti kovasti hakea Antonia kanssaan leikkiin, mutta Anton perääntyi hyvässä järjestyksessä, ja linnoittautui lopulta sohva alle tarkkailemaan tilannetta. Houkuteltuaan Antonia jonkin aikaa tuloksetta esiin, Jago asettui hetkeksi sohvan viereen lepäämään. Huomatkaa sohvan alta pilkistävä Antonin nenä!


Kohta Jago kuitenkin jaksoi taas jatkaa tutustumisyrityksiä, ja lopulta Antonkin uskaltautui hiukan leikkimään, kuitenkin yhä turvallisesti sohvan alta... 


Ensimmäinen yö sujui rauhallisesti, kunnes nousin vessaan. Jago nukkui tyynyni vieressä, mutta Anton ei tullut tavalliseen tapaansa emon jalkojen väliin nukkumaan, vaan vetäytyi koriinsa kaapin päälle. Neljältä aamuyöllä  sain kuitenkin molemmat kissat vessaseuraksi, ja siitä alkoi ensimmäisen kokonaisen päivän sähellys uudessa kodissa. 

Edellisenä iltana Jago oli kipittänyt Antonin perässä, mutta nyt oli toisin päin. Anton seuraili Jagoa joka paikkaan ja teki pennun niskaan yllätyshyökkäyksiä, jotka kuitenkin jo muutaman erän jälkeen muuttuivat hyvin leikinomaisiksi. Kahinat kestivät kahdesta viiteen sekuntia. Anton pomppasi Jagon kimppuun ja pentu heittäytyi selälleen lattialle ja huusi, "ei saa!" Ja siihen selkkaus loppui. Sitten taas kipiteltiin hännät pystyssä peräkanaa pitkin asuntoa ja neniteltiin välillä, ja sitten taas otettiin vähän miehestä mittaa. Jagossa ei vaan ollut paljon mittaamista, kun oli niin paljon mukavampaa leikkiä Antonin kanssa kuin tapella. 

"Älä kiusaa!"

"Ollaan mieluummin kavereita!" 
Ruokahalu Jagolla on kohdallaan! Se söisi mielellään omien ruokiensa lisäksi myös Antonin ruoat. Ja Anton puolestaan tyhjentäisi mielellään Jagon kupin. 

"Rauhaa, veli. Noin pieneen vatsaan ei varmaan mahdu
noin paljon ruokaa. Mä voisin vähän auttaa..."

Ainut ongelmanpuolikas on ollut, että Jagon vatsa on ollut vähän löysällä. Eilen pistin kissin pyykkiin, kun pöksyt olivat niin likaiset. Jago antoi oikein hyvin pestä itsensä - se nyykötti paikallaan lavuaarissa ja painoi pientä päätään emon isoa pehmeää vatsaa vasten, kun huuhtelin hännänalusta ja huljuttelin turkkia lämpöisellä  vedellä. Ja kuivaamisesta Jago suorastaan nautti. Se retkotti pyyhkeen sisällä ja kehräsi äänekkäästi. Tämä kissa on käsiteltävyyden ihme! Sitten se siirtyi itse setvimään turkkiaan, ja Anton liittyi seuraan, eikä ilmeisesti oikein osannut päättää, olisiko sen pitänyt auttaa... 


Yöllä Jago järjesti emolle hiukan puuhaa täksi aamuksi. Se oli käynyt lurauttamassa laatikkoon toisen löysän kakan, ja tällä kertaa se oli hinkannut pehvan itse puhtaaksi - läksyhuoneen lattiaan, kalusteisiin ja seinään. Miten kissanpentu, jonka pehva on noin 10 senttimetrin korkeudella maasta, voi saada piirrettyä ruskeita rantuja metrin korkeudelle seinään?  Ehkä on parempi, etten tiedä... Emon iloksi laatikosta löytyi kuitenkin jo kiinteäkin tuotos. Ehkä löysäily johtuu muuttostressistä, ja alkaa olla jo takana päin.  

Toinen yö meni oikein hienosti. Jago nukkui taas emon tyynyn vieressä, mutta tällä kertaa Antonkin liittyi seuraan ja asettui tavalliselle paikalleen emon pohkeiden väliin. Siinä ei paljon kylkeä käännetä. Tänään Anton ja Jago ovat olleet jo täysin kavereita. Ne leikkivät hippaa ja painivat ja tutkivat yhdessä paikkoja. Eilen oli ilmassa lievää mustasukkaisuutta - emo oli nimittäin hiukan mustasukkainen, kun Antonilta ei liiennyt emolle lainkaan huomiota tai hellyyttä, kun oli niin kiire tutustua Jagoon. Mutta tänään Anton on alkanut jo jutella emollekin tavalliseen tapaan ja suvainnut ottaa vastaan silityksiä ja sylityksiä silloin, kun Jago on nukkumassa, eikä jaksa pelmuta. Ilmassa on suuren ystävyyden tuntua.

Tässä hiukan kuvia poikien touhuista.

"Tää on mun Jylhäkallio."
"Hippa!"


"Hippa!"

"Jaha, nyt se nukahti."
Jago on ihana, upea kissa - rohkea, leikkisä, lempeä, ja vielä hirmu kova kehräämään. Juuri sellainen coonimus, mistä olen haaveillut. Emo on ihan hupsahtanut tähän karvavauvaan. Ihan loppuun vielä kuvia Jagosta. Poika parka, kun emo on koko ajan sen kimpussa kameransa kanssa. On se vaan niin komea <3








Jagon päivätorkut.



5 kommenttia:

  1. Ihana vauva! <3
    Tosi hyvin on teillä mennyt poikien tutustuminen, olipa mukava lukea :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten on Jago ihana ! Kivasti näyttää teillä yhteiselämä etenemään, saattaa olla etta emo joutuu jatkossakin olemaan mustasukkainen aika-ajoin :)

    VastaaPoista
  3. Teillä on ollut niin ihania päiviä! Isot onnittelut! Hyvei tyyppejä kaikki ja hirmu onnistunut uuteen kotiin tulo ja tutustuminen. Ja kaikki tuo kauneus... <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteistanne ja onnitteluista! Täällä on kyllä ollut todella mukavaa - ei millään raaskisi lähteä edes kaupassa käymään. En yhtään osannut odottaa, että tämä menisi näin hyvin, mutta Jago tuli ja valloitti niin luontevasti, että Antonkin ilmeisesti vain ilahtui kaverista. Ne on kyllä vinkeä pari :)

    VastaaPoista
  5. Onnea vielä tätäkin kautta uudesta perheenjäsenestä! <3 Anton on ottanut pienoisen kyllä mahtavasti vastaan!

    VastaaPoista